Tuossa yks perjantai, vielä kun Toni oli meillä päätin tehdä meille vähän erikoisemman aamupalan. Aamupala koostui pienistä, melko yksinkertasista asioista, mutta kokonaisuudesta tuli tosi kiva. Mun mielestä ainakin ois kiva herätä tällaseen aamupalaan! Ihan tavallisia vohveleita tuoreiden mansikoiden ja mintunlehtien kanssa. Lisäksi tein munakokkelia, johon tuli suolaa ja pippuria kuten tavallisestikin, mutta heitin sekaan myös jonkin verran currya. Curry tuo tietynlaista pehmeyttä, suosittelen siis lämpimästi! Sitten yritin paistaa sydämen mallisen munakkaan, joka meinas vähän kärtsätä hups. Pekonienki paistaminen oli pitkästä aikaa tuskasempaa ku muistin! Yleensä saan niistä aika näppärästi sellasia kullanruskeita, nyt tuli tuollasia oikeen tummia :-D Mutta no eipä tuo mitään, ihan hyvää oli silti.
Mulle itselle kaukosuhteessa oleminen on pieniä takaiskuja lukuunottamatta aika helppoa. Tällaselle kiireiselle introvertille kaukosuhde sopii ihan hyvin, saa rauhassa panostaa koulujuttuihin ja ei oo ainakaan sitä pelkoa, että kaverisuhteet kauheasti kärsis kun ''poikaystävä on aina mukana'' tai ''tuo ei oo enää kavereiden kans ollenkaan ku se on aina poikaystävänsä kans''. Toki puhelimella tulee oltua huomattavasti enemmän ku mitä tulis oltua jos ei olis kaukosuhteessa, mutta siitäkin huolimatta haluaisin uskoa että en oo pahimmasta päästä. Uskon ja toivon, että mun kaverit ymmärtää tämän. Isä on kerran tai pariki kertaa sanonu siitä kun oon kasvattanut juuret tohon puhelimeen hänen mielestä, mutta eipä muut oo mitään ihmeemmin onneksi sanoneet :-D
Ikävässä on hyväkin puolensa. Vaikka se sattuu aina välillä olla erossa toisesta ja sitäkin enemmän sattuu aina se, kun toinen lähtee, niin tavallaan se ikävä kertoo siitä, että tuosta toisesta oikeasti välittää. Ja silloin kun vihdoin taas nähdään, on kaikki ihanaa. Kaikki pienetkin asiat, niinkuin esimerkiksi aamupalan syöminen yhdessä tuntuu kivalta, jotenkin uskomattomalta. Sitä ei edes aluksi meinaa tajuta, että siinä se toinen ihminen nyt on. Yks kaukosuhteen hyviä puolia on, että sillon ku ollaan toisen kans niin se on pääosin mahtavaa. Riitely oman kokemuksen pohjalta tehtyjen havaintojen mukaan tapahtuu yleensä siinä vaiheessa, kun on oltu useampi viikko erossa, että kyllä se vaikuttaa ja toisaalta on todella turhauttavaa riidellä tekstarien välityksellä tai puhelimitse. Tässä on kuitenkin se hyvä puoli, että pakostakin oppii puhumaan jos tahtoo asian selvittää, sillä ei voi vaan viskoa tavaroita pitkin huonetta samalla tavalla ku sillon jos toinen ois samassa tilassa, sillon vois riidellä sanattomasti.
Paistoaika siis riippuu paljon siitä että käytätkö esimerkiksi noita kermalehmä-karkkeja ja jos käytät niin kuinka paljon. Mitä enemmän laitetaan sulavia mössöjä väliin, sitä kauemmin brownien on hyvä antaa olla uunissa, ettei jää aivan velliksi sisältä. Tällä kertaa tästä tuli hieman löysempi, vähän mutakakkumainen, sillä laitoin tällä kertaa kokonaisia kermalehmä-karkkeja, aiempien puolikkaiden sijaan. Tän ällömakean kakkusen kans sopii todella hyvin sokeroimaton kermavaahto ja vadelmat!
Tää on aidosti yks makeimmista asioista mitä oon koskaan tehnyt ja syönyt. Seuraavalla kerralla taidan kokeilla tätä ilman noita kermakarkkeja, musta tuntuu nimittäin että tää ois tosi hyvää ilmankin ja nyt ku on pari kertaa tehny noiden karkkien kans niin haluttaa kokeilla vähän jo jotain erilaista.