Kaverin ylioppilasjuhlista fiiliksiä

Viime viikon torstaina lähdin junalla kohti Turkua, mun kaverini Saaran lakkiaisia juhlimaan. Lauantai oli pientä hössötystä kyllä aamusta, kun siirryttiin Saaran pizzaboksin kokosesta kämpästä hänen äitinsä luo tälläytymään. Pieni kiire ja paniikki meinas iskeä muhun, kun mulla meni about 40 minuuttia laittaa tuo Saaran tukka ja oma oli vielä laittamatta. Harjoteltiin edeltävänä iltana sitä hiusten kihartelua, mutta sillon ei hoksattu kattoa kelloa ollenkaan ja kun itellä menee päältä 10 minuuttia laittaa oma tukka kuosiin niin tuli pienenä yllätyksenä toi 40 minuuttia sitten. 

Oli se kieltämättä aika rankkaa istua sen pari tuntia sielä, kattoa ku tuntemattomia lakitetaan. Ois hiukan eri, kun tietäis ees vähän ketä ne oli jotka lakin sai, mutta ei, Saaran nimen lisäksi ykskään ei ollut tuttu. Toki tuo Mikaelin kirkko jossa lakitus tapahtui, oli tosi nätti paikka sekä ulkoa että sisältä, että jos ei jaksanut seurata kokoaikaa niin pysty katselemaan vaikka kirkon seinien nättejä, hentoja maalauksia. Lakituksen jälkeen lähettiin kuvailemaan viereiseen puistoon Saarasta vähän kuvia. Mulla oli pienet kuumotukset, kun Saara ilmotti ettei aio palkata valokuvaajaa, vaan että mä saan luvan kuvata häntä. Kyllähän näistä ihan kivoja kuvia tuli, mutta kyllä pitää myöntää että oon täys amatööri kameran kanssa edelleen. Ja vasta joulunahan mä tämän kameran sainkin. Näin näitä kuvissa esiintyviä kukkia jo Tampereella ja nyt ku niitä näky olevan puistossa jossa kuvailtiin, halusin kans että näitä näkyy ainakin muutamissa kuvissa. Mun mielestä nää kukat on mielettömän kauniita ja sopii hyvin tuohon taustalle!

Itse juhlat alko kolmen pintaan, Turun pursiseuralla. Ruokapuoleen kuului lohikeitto, joka muuten oli parasta lohikeittoa mitä oon syönyt, ja leipää erilaisten kasvisten ja leikkeleiden kanssa. Jälkkäriksi oli tarjolla marjaista juustokakkua, ainakin se mun mielestä oli jonkinlaista juustokakkua, vaikka se olikin tosi pehmeetä, niin ettei siitä saanu napsittua oikeen kuvia niin olettaisin sen olleen juustokakkua. Mutta hyvää oli ja makuhan se tärkein on. Me istuskeltiin Saaran kaverin Antin kanssa pöydän päässä ja sukulaiset lähempänä Saaraa. Saaralta kyseltiin luonnollisesti kaikennäköstä ja sukulaiset onnitteli jatkuvasti. Me taas jutskailtiin tuon Antin kanssa jotain omiamme vaan. Itse juhlat oli tosiaan alkoholittomat, mikä oli hyvin ajateltu Saaralta. Me nimittäin lähdettiin myöhemmin illalla jokirantaan hörppimään vähän alkoholia, jos sitä ois jo kolmen aikaan päivällä alkanu ottamaan niin ois voinu olla että ois siinä yheksän aikaan jo nukahtanu, jolloin vasta lähettiin jokirantaan.

Jokirannassa ilta kului Saaran, hänen poikaystävän, tuon poikaystävän kaverien ja parin Saaran kaverin kanssa! Mulla vähän jänskätti lähteä sinne, kun yleensä en hirveästi juttele Saaran kavereiden kanssa, koska meillä on jotenki niin erilaiset mielenkiinnonkohteet, että tuntuu ettei jutteluaiheita ois oikeen. Tällä kertaa kuitenkin, jonkin verran viiniä nautittuani, sain puhuttua noille Saaran kavereille varsin luontevasti ja siitä se ilta mulla ainakin alko ihan kunnolla, kun en enää kyhjöttänyt tän Antin kanssa kahdestaan muista eristäytyneenä :-D Jokirannasta siirryttiin jossain vaiheessa Saaran äidin luo, jossa ilta jatku juomisen, syömisen ja saunomisen merkeissä. Kaiken kaikkiaan mulla oli aivan mahtava lauantai: kuvasin, söin hyvin ja tutustuin uusiin ihmisiin! 

Erään päivän aamupala ja kaukosuhde

Tuossa yks perjantai, vielä kun Toni oli meillä päätin tehdä meille vähän erikoisemman aamupalan. Aamupala koostui pienistä, melko yksinkertasista asioista, mutta kokonaisuudesta tuli tosi kiva. Mun mielestä ainakin ois kiva herätä tällaseen aamupalaan! Ihan tavallisia vohveleita tuoreiden mansikoiden ja mintunlehtien kanssa. Lisäksi tein munakokkelia, johon tuli suolaa ja pippuria kuten tavallisestikin, mutta heitin sekaan myös jonkin verran currya. Curry tuo tietynlaista pehmeyttä, suosittelen siis lämpimästi! Sitten yritin paistaa sydämen mallisen munakkaan, joka meinas vähän kärtsätä hups. Pekonienki paistaminen oli pitkästä aikaa tuskasempaa ku muistin! Yleensä saan niistä aika näppärästi sellasia kullanruskeita, nyt tuli tuollasia oikeen tummia :-D Mutta no eipä tuo mitään, ihan hyvää oli silti.

Mulle itselle kaukosuhteessa oleminen on pieniä takaiskuja lukuunottamatta aika helppoa. Tällaselle kiireiselle introvertille kaukosuhde sopii ihan hyvin, saa rauhassa panostaa koulujuttuihin ja ei oo ainakaan sitä pelkoa, että kaverisuhteet kauheasti kärsis kun ''poikaystävä on aina mukana'' tai ''tuo ei oo enää kavereiden kans ollenkaan ku se on aina poikaystävänsä kans''. Toki puhelimella tulee oltua huomattavasti enemmän ku mitä tulis oltua jos ei olis kaukosuhteessa, mutta siitäkin huolimatta haluaisin uskoa että en oo pahimmasta päästä. Uskon ja toivon, että mun kaverit ymmärtää tämän. Isä on kerran tai pariki kertaa sanonu siitä kun oon kasvattanut juuret tohon puhelimeen hänen mielestä, mutta eipä muut oo mitään ihmeemmin onneksi sanoneet :-D

Ikävässä on hyväkin puolensa. Vaikka se sattuu aina välillä olla erossa toisesta ja sitäkin enemmän sattuu aina se, kun toinen lähtee, niin tavallaan se ikävä kertoo siitä, että tuosta toisesta oikeasti välittää. Ja silloin kun vihdoin taas nähdään, on kaikki ihanaa. Kaikki pienetkin asiat, niinkuin esimerkiksi aamupalan syöminen yhdessä tuntuu kivalta, jotenkin uskomattomalta. Sitä ei edes aluksi meinaa tajuta, että siinä se toinen ihminen nyt on. Yks kaukosuhteen hyviä puolia on, että sillon ku ollaan toisen kans niin se on pääosin mahtavaa. Riitely oman kokemuksen pohjalta tehtyjen havaintojen mukaan tapahtuu yleensä siinä vaiheessa, kun on oltu useampi viikko erossa, että kyllä se vaikuttaa ja toisaalta on todella turhauttavaa riidellä tekstarien välityksellä tai puhelimitse. Tässä on kuitenkin se hyvä puoli, että pakostakin oppii puhumaan jos tahtoo asian selvittää, sillä ei voi vaan viskoa tavaroita pitkin huonetta samalla tavalla ku sillon jos toinen ois samassa tilassa, sillon vois riidellä sanattomasti.

Ällömakea kolmen suklaan brownie

Tarvitset:
200g voita
1 levy Fazerin tummaa suklaata
3 kananmunaa
3 dl sokeria
1 ja puoli dl vehnäjauhoja
1dl kaakaojauhetta
Maitosuklaata, valkosuklaata, kermalehmä-karkkeja ja pähkinöitä oman maun mukaan!

- Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen ja vuoraa vuoka (n. 20cm halkaisija) leivinpaperilla
- Sulata voi ja tumma suklaa vesihauteessa ja anna jäähtyä hiukan
- Vaahdota munat ja sokeri
- Yhdistä jäähtynyt suklaa muna-sokerivaahtoon
- Rouhi tai paloittele valitsemasi suklaat/pähkinät ym.
- Sekoita jauhot (sihvilän lävitse) joukkoon
- Kaada puolet taikinasta vuokaan, lisää valitsemasi lisukkeet ja sitten vaan loppu taikina päälle ja uuniin! 25-30min uunissa, riippuu hyvin paljon uunista ja siitä mitä päättää tuohon väliin laittaa.
Paistoaika siis riippuu paljon siitä että käytätkö esimerkiksi noita kermalehmä-karkkeja ja jos käytät niin kuinka paljon. Mitä enemmän laitetaan sulavia mössöjä väliin, sitä kauemmin brownien on hyvä antaa olla uunissa, ettei jää aivan velliksi sisältä. Tällä kertaa tästä tuli hieman löysempi, vähän mutakakkumainen, sillä laitoin tällä kertaa kokonaisia kermalehmä-karkkeja, aiempien puolikkaiden sijaan. Tän ällömakean kakkusen kans sopii todella hyvin sokeroimaton kermavaahto ja vadelmat!
Tää on aidosti yks makeimmista asioista mitä oon koskaan tehnyt ja syönyt. Seuraavalla kerralla taidan kokeilla tätä ilman noita kermakarkkeja, musta tuntuu nimittäin että tää ois tosi hyvää ilmankin ja nyt ku on pari kertaa tehny noiden karkkien kans niin haluttaa kokeilla vähän jo jotain erilaista.

Tykkäättekö te browniesta? Oisko teillä suositella tällaselle alottelijalle jotain hyviä ohjeita?